Kaiken unettomuuden lisäksi kissa-vanhukseni on aivan masentunut. Syynä lienee Pojun öinen huutaminen. Mieskin on aika hermoheikko ja minä vain olen. Lisäksi kissa on mennyt sekaisin ja miukuu yöllä, kun Poikukin miukuu. Joskus herään siihen, että luulen Pojun huutavan ja se onkin kissa. Hyssyttelen pojun hereille ja huomaan, että se olikin kissa, eikä Poiku. Äitiyden riemuvoitto. En erota Poikua kissasta. Kissalla on onneksi isovanhemmat ja kissa-parka pääsi lomalle mummolaan. Ei tarvitse sen hetkeen kestää yöhuutoja tai päivällä vaanivaa vauvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti